Kotikielen Seura – monessa mukana vuodesta 1876

Kevät 1876 – Savo-Karjalainen osakunta, Helsinki

Ylioppilas Iisakki Puustinen pitää esitelmän kotiseutunsa Kiihtelysvaaran murteesta. Syntyy vilkas keskustelu, johon inspehtorikin [August Ahlqvist] osallistuu; päätteeksi hän ehdottaa sellaisen »seuran perustamista, jonka tarkoituksena olisi keskustella suomen kielen murteellisista ja muista ominaisuuksista, sekä voimiensa mukaan työskennellä suomen kielen alalla». Ajatus saa vastakaikua, ja jo vajaata viikkoa myöhemmin se johti uuden »yhtiön» perustamiseen. (Paunonen 1976: 313.)

Seura perustetaankin sitten 10. maaliskuuta 1876. Ote Seuran ensimmäisen kokouksen pöytäkirjasta:

”Koska Savo-Karjalaisessa osakunnassa Inspehtori [Ahlqvist] oli nostanut kysymyksen semmoisen seuran eli yhtiön perustamisesta ylioppilasten kesken, jonka tarkoituksena olisi suomenkielen tutkiminen ja keskusteleminen suomenkieltä koskevista asioista ylipään, kokoutui joukko osakuntalaisia tänään valmistavaan kokoukseen, jossa oli läsnä professori Ahlqvist, Osakuntalaiset Castrén, E. Kyander, Manner, Pelkonen, Poutiainen, Putkonen, Puustinen, K. E. Sonck, Väisänen ja Väyrynen, ja jossa ensimmäiseksi päätetään tälle yhtiölle panna nimeksi Kotikielen Seura.”

Ensimmäinen esimies eli nykytermein puheenjohtaja on professori August Ahlqvist. Myöhemmin esimiehiä ovat muun muassa Emil Nestor Setälä sekä Pirkko Nuolijärvi.

1886 Naisetkin  pääsevät jäseniksi

Aluksi jäseniksi hyväksytään vain miehiä. 13.3.1886 tehdyn sääntömuutoksen myötä myös naiset saavat osallistua Seuran toimintaan.

Syksyllä 1886 Seuraan liittyy sen historian ensimmäisenä naisjäsenenä suomen kielen maisteri Ilmi Bergroth (myöh. Hallstén). Pian liittyy myös maisteri Lilli Lilius.

He haluavat kehittää suomenkielistä kotitaloussanastoa, joka on jäänyt 1800-luvun suomenkielisen sanaston kehityksessä lapsipuolen asemaan.

Heidän mukaansa ruotsinkielisten rouvien puhe palvelijoilleen on hyvin ruotsinvoittoista.

Joulukuussa 1885 Lilius ehdottaa Uudessa Suomettaressa seuraavasti:

”Suomen naiset ja ehkä muutkin keräisivät kukin paikkakunnallaan näitä suomalaisia taloussanoja ja ehkä saisivat ne lähettää Kotikielen Seuralle, joka sitten toimittaisi painosta tämän luettelon.”

Lilius ja Bergroth kokoavat 4 000 sanan Ruotsalais-suomalaisen kodin sanaston. Se ilmestyy 1896.

Sanaston ehdotuksia ovat mm.

EI: kahveli VAAN: haarukka; EI: servietti VAAN: lautasliina; EI: tohveli VAAN: kotikenkä

1897 Aikakauslehti Virittäjä alkaa ilmestyä säännöllisesti

Sen ensimmäiseen toimitukseen kuuluvat A. R. Niemi, Uuno Karttunen, Vihtori Alava, K. F. Karjalainen, päätoimittaja E. A. Ekman (myöhemmin Tunkelo) ja J. H. Vennola. Ekman on ensimmäinen päätoimittaja.

Lehti ilmestyy toki edelleenkin. Nyt päätoimittajana on dosentti Laura Visapää. Täältä lisää tietoa lehdestä:

• Virittäjä
• Täällä lehden 125-vuotisjuhlasivut
• Ja itse lehti, joka ilmestyy sekä verkkoversiona että painettuna.
• Täältä voit tilata lehden Virittäjän tilaus

1906 Sukunimien suomalaistaminen

Snellmannin satavuotispäivään (12.5.1906) viitataan usein “suurnimenmuuton” päivänä, sillä silloin lähes 25 000 suomalaista ilmoittaa nimensä suomalaistamisesta. Nimenmuutosaalto ei kuitenkaan synny yhdessä yössä, vaan sukunimien suomalaistamisesta on keskustelu jo 1840-luvulta asti.

Esimerkiksi vuonna 1901 Uudessa Suomettaressa julkaistaan kirjoitus, jossa (Kotikielen Seuran pöytäkirjan mukaan) “valitettiin sitä seikkaa, ettei läheskään kaikilla suomalaisilla ole sukunimeä ja kehoitettiin Kansanvalistusseuraa tai Kotikielen Seuraa ryhtymään toimiin tämän puutteen poistamiseksi, antamaan neuvoja sopivien nimien ottamiseen.”

19.4.1902 pidetyssä Kotikielen Seuran kokouksessa keskustellaan sukunimien suomalaistamisesta. K. J. Varvikko on lähettänyt Seuralle laatimansa käsikirjoitusasuisen vihkosen “Opas suomalaisten sukunimien valinnassa.” E. A. Tunkelo oli tarkastanut oppaan ja sanoi siitä seuraavaa:

”1:ksi: Omista entinen sukusi tai kotisi nimi; niin on tehnyt esim. se kansalainen, joka on muuttanut nimensä Stenbäckistä Liukuksi.

2:ksi: Sellaisen nimen puutteessa suomenna vieraskielinen nimesi kokonaan tai osaksi; tällaisista käännöksistä ovat esimerkkeinä muiden muassa Koskinen (ent. Forsman) ja Kivi (ent. Stenvall).

3:nneksi: Milloin suomennoskaan ei käy päinsä, silloin vasta viimeisenä hätäkeinona valitse nimi. Silloin ei saa halveksia kotimaisia nimityyppejä. Siten ei saa välttää –nen-päätteisiä nimiä.”

14.3.1906 Kotikielen Seura 30-vuotisjuhlassaan allekirjoitt aavetoomuksen sukunimien suomalaistamisesta. Viisi päivää myöhemmin perustetaan kaksi komiteaa, joista toinen laatii ohjeita sukunimen muuttamiseen ja toinen huolehtii käytännön toimista.

Huhtikuun alussa 1906 ilmestyvät 16-sivuinen vihkonen Neuvoja muunkielisien sukunimiensä suomalaistuttajille sekä 27-sivuinen Kokoelma Suomalaisia nimiä.

Toinen sukunimien suomalaistamisaalto tapahtuu vuonna 1935, jolloin Kalevalan ilmestymisestä on tullut kuluneeksi 100 vuotta.

Podcasteja 1940-luvulla

1920-luvulla oli tallennettu kielinäytteitä vahalieriöille. 1930-luvulla tulee uutta tekniikkaa: ns. pikakaiverruslevyt. Murrehaastatteluja aletaan tallentaa tällaisille äänilevyille  Kotikielen Seuran aloitteesta. Tarkoituksena on saada 6–8 seitsemän minuutin äänitettä. Tuolloin saadaankin äänitallenteeksi myös Kiihtelysvaaran murretta: R. E. Nirvi haastattelee Tauno Vatasta vuonna 1940. Tässä litteroituna katkelma äänitteestä. Itse äänitallennekin on tallella Suomen kielen nauhoitearkistossa.

1976 Seura täyttää sata vuotta

Vuonna 1976 Seura tulee toimineeksi jo sata vuotta. Sitä juhlitaan monin tavoin: Seuran historiasta kootaan näyttely, 14.3. on juhlaseminaari ja -illallinen, myöhemmin keväällä järjestetään yhdessä Helsingin Sanomien kanssa suuri slanginkeruukisa. Loppuvuodesta ilmestyy 1. varapuheenjohtaja Heikki Paunosen kirjoittama noin 100-sivuinen historiikki Virittäjässä. Lisäksi julkaistaan juhlapostimerkki.

Seuran ensimmäinen naispuheenjohtaja

Seuran ensimmäinen naispuolinen esimies oli professori Pirkko Nuolijärvi (1949–). Hän toimi Seuran puheenjohtajana 1997–2002.

Monipuolinen kielentutkija (mm. sosiolingvistiikan, kielipolitiikan aloilla) sekä pitkäaikainen Kotimaisten kielten keskuksen johtaja kirjoitti vuoden 1997 Virittäjässä näin:

”Kun kieliyhteisössä on runsaasti erilaisia puhumisen ja kirjoittamisen tapoja, se on vähemmän haavoittuva kuin harvojen varieteettien yhteisö. Jos kielen käyttöala ratkaisevasti kapeutuu, sen asema heikkenee. Mitä monipuolisempi suomalainen kieliyhteisö on, sitä varmemmin säilymme kielellisesti hengissä ja sitä avoimempi on suhteemme muihin kieliin.” (Virittäjä 1997: 169.)

Myöhempiä vaiheita: esitelmiä ja palkintoja

Seuran syksyiseksi traditioksi on vuosien saatossa muodostunut Graduilta, joka tunnetaan myös nykyisin nimityksellä Uutta suomen kielen tutkimusta. Tutkielmaillassa erinomaisten suomen kielen maisterintutkielmien tekijät esittelevät töitään.

Kotikielen Seuran vuosikokouksissa on ollut tapana juhlistaa ja palkita ansiokkaiden väitöskirjojen, artikkeleiden ja maisterintutkielmien tekijöitä.

Nykypäivää historiaa kunnioittaen: Lauri Kettunen -juhlaseminaari ja Nimikioski

Syyskuussa 2025 järjestettiin kielentutkija Lauri Kettusen 140-vuotisjuhlaseminaari, jossa kuultiin monipuolisia esitelmiä Kettusen työstä.

Tammikuussa 2026 Kotikielen Seura ja ainejärjestö Siula ottivat osaa Tieteiden yöhön järjestämällä Nimikioski-työpajan, jossa palattiin muun muassa takaisin vuoteen 1906 ja sukunimien suomalaistamisen pariin. Historian rinnalla työpajassa pohdittiin myös robotti-imureiden ja pehmolelujen nimiä ja merkityksiä.

---

Seuran historiaa Virittäjässä

Heikki Paunonen: Kotikielen Seura 1876-1976 (ilm. Virittäjässä 3/1976)

Hanna Lappalainen ja Mari Siiroinen: Kotikielen Seura sata vuotta sitten (ilm. Virittäjässä 4/1999)
Taija Nieminen ja Toni Suutari: Kätköistä kaivettua [arkistoasiaa] (ilm. Virittäjässä 4/2001)

Tutustu myös vuosikertomuksiimme Tietoa Kotikielen Seurasta -sivulla.