Kotikielen Seura – monessa mukana vuodesta 1876
Kevät 1876 – Savo-Karjalainen osakunta, Helsinki

Ylioppilas Iisakki Puustinen
Ylioppilas Iisakki Puustinen piti esitelmän kotiseutunsa Kiihtelysvaaran murteesta. Syntyi vilkas keskustelu, johon inspehtorikin [August Ahlqvist] osallistui; päätteeksi hän ehdotti sellaisen »seuran perustamista, jonka tarkoituksena olisi keskustella suomen kielen murteellisista ja muista ominaisuuksista, sekä voimiensa mukaan työskennellä suomen kielen alalla». Ajatus sai vastakaikua, ja jo vajaata viikkoa myöhemmin se johti uuden »yhtiön» perustamiseen. (Paunonen 1976: 313.)

Professori August Ahlqvist, Seuran ensimmäinen esimies (=puheenjohtaja)
Seura perustettiinkin sitten 10. maaliskuuta 1876. Ote Seuran ensimmäisen kokouksen pöytäkirjasta:
”Koska Savo-Karjalaisessa osakunnassa Inspehtori [Ahlqvist] oli nostanut kysymyksen semmoisen seuran eli yhtiön perustamisesta ylioppilasten kesken, jonka tarkoituksena olisi suomenkielen tutkiminen ja keskusteleminen suomenkieltä koskevista asioista ylipään, kokoutui joukko osakuntalaisia tänään valmistavaan kokoukseen, jossa oli läsnä professori Ahlqvist, Osakuntalaiset Castrén, E. Kyander, Manner, Pelkonen, Poutiainen, Putkonen, Puustinen, K. E. Sonck, Väisänen ja Väyrynen, ja jossa ensimmäiseksi päätettiin tälle yhtiölle panna nimeksi Kotikielen Seura.”

Kotikielen Seuran perustamispöytäkirja
Ensimmäinen esimies eli nykytermein puheenjohtaja oli professori August Ahlqvist. Myöhemmin esimiehiä ovat olleet muun muassa Emil Nestor Setälä sekä Pirkko Nuolijärvi.
1886 Naisetkin pääsevät jäseniksi
Aluksi jäseniksi hyväksyttiin vain miehiä. 13.3.1886 tehdyn sääntömuutoksen myötä myös naiset saivat osallistua Seuran toimintaan.

Ilmi Bergroth
Kuva: Museovirasto

Lilli Lilius Kuva: Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkisto
Syksyllä 1886 Seuraan liittyi sen historian ensimmäisenä naisjäsenenä suomen kielen maisteri Ilmi Bergroth (myöh. Hallstén). Pian liitty myös maisteri Lilli Lilius.
He halusivat kehittää suomenkielistä kotitaloussanastoa, joka oli jäänyt 1800-luvun suomenkielisen sanaston kehityksessä lapsipuolen asemaan.
Heidän mukaansa ruotsinkielisten rouvien puhe palvelijoilleen oli hyvin ruotsinvoittoista.
Joulukuussa 1885 Lilius ehdotti Uudessa Suomettaressa seuraavasti:
”Suomen naiset ja ehkä muutkin keräisivät kukin paikkakunnallaan näitä suomalaisia taloussanoja ja ehkä saisivat ne lähettää Kotikielen Seuralle, joka sitten toimittaisi painosta tämän luettelon.”
Lilius ja Bergroth kokosivat 4 000 sanan Ruotsalais-suomalaisen kodin sanaston. Se ilmestyi 1896.

Svensk-Finsk Ordbok för Hemmet eli Kodin Sanasto 1896
Sanaston ehdotuksia olivat mm.
EI: kahveli VAAN: haarukka; EI: servietti VAAN: lautasliina; EI: tohveli VAAN: kotikenkä

toffel – kotikenkä Kodin Sanastossa
1897 Aikakauslehti Virittäjä alkaa ilmestyä säännöllisesti

Aikakauslehti Virittäjä, N:o 1, 1897
Sen ensimmäiseen toimitukseen kuuluivat A. R. Niemi, Uuno Karttunen, Vihtori Alava, K. F. Karjalainen, päätoimittaja E. A. Ekman (myöhemmin Tunkelo) ja J. H. Vennola. Ekman oli ensimmäinen päätoimittaja.

Virittäjän toimitus 1898
Lehti ilmestyy toki edelleenkin. Nyt päätoimittajana on dosentti Laura Visapää. Täältä lisää tietoa lehdestä:
- Virittäjä
- Täällä lehden 125-vuotisjuhlasivut
- Ja itse lehti, joka ilmestyy sekä verkkoversiona että painettuna.
- Täältä voit tilata lehden Virittäjän tilaus

Virittäjän päätoimittaja Laura Visapää
1906 Sukunimien suomalaistaminen
Snellmannin satavuotispäivään (12.5.1906) viitataan usein “suurnimenmuuton” päivänä, sillä silloin lähes 25 000 suomalaista ilmoitti nimensä suomalaistamisesta. Nimenmuutosaalto ei kuitenkaan syntynyt yhdessä yössä, vaan sukunimien suomalaistamisesta oli keskustelu jo 1840-luvulta asti.
Esimerkiksi vuonna 1901 Uudessa Suomettaressa julkaistiin kirjoitus, jossa (Kotikielen Seuran pöytäkirjan mukaan) “valitettiin sitä seikkaa, ettei läheskään kaikilla suomalaisilla ole sukunimeä ja kehoitettiin Kansanvalistusseuraa tai Kotikielen Seuraa ryhtymään toimiin tämän puutteen poistamiseksi, antamaanneuvoja sopivien nimien ottamiseen.”
19.4.1902 pidetyssä Kotikielen Seuran kokouksessa keskusteltiin sukunimien suomalaistamisesta. K. J. Varvikko oli lähettänyt Seuralle laatimansa käsikirjoitusasuisen vihkosen “Opas suomalaisten sukunimien valinnassa.” E. A. Tunkelo oli tarkastanut oppaan ja sanoi siitä seuraavaa:
”1:ksi: Omista entinen sukusi tai kotisi nimi; niin on tehnyt esim. se kansalainen, joka on muuttanut nimensä Stenbäckistä Liukuksi.
2:ksi: Sellaisen nimen puutteessa suomenna vieraskielinen nimesi kokonaan tai osaksi; tällaisista käännöksistä ovat esimerkkeinä muiden muassa Koskinen (ent. Forsman) ja Kivi (ent. Stenvall).
3:nneksi: Milloin suomennoskaan ei käy päinsä, silloin vasta viimeisenä hätäkeinona valitse nimi. Silloin ei saa halveksia kotimaisia nimityyppejä. Siten ei saa välttää –nen-päätteisiä nimiä.”
14.3.1906 Kotikielen Seura 30-vuotisjuhlassaan allekirjoitti vetoomuksen sukunimien suomalaistamisesta. Viisi päivää myöhemmin perustettiin kaksi komiteaa, joista toinen laati ohjeita sukunimen muuttamiseen ja toinen huolehti käytännön toimista.

Huhtikuun alussa 1906 ilmestyivät 16-sivuinen vihkonen Neuvoja muunkielisien sukunimiensä suomalaistuttajille sekä 27-sivuinen Kokoelma Suomalaisia nimiä.
Toinen sukunimien suomalaistamisaalto tapahtui vuonna 1935, jolloin Kalevalan ilmestymisestä oli tullut kuluneeksi 100 vuotta.
Podcasteja 1930-luvulla
Vuosina 1939-41 Seuran toimesta tallennettiin murrehaastatteluja äänilevyille Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran äänittämössä. Tarkoituksena oli saada 6-8 seitsemän minuutin äänitettä.
Seuran ensimmäinen naispuheenjohtaja

Seuran ensimmäinen naispuolinen esimies oli professori Pirkko Nuolijärvi (1949–). Hän toimi Seuran puheenjohtajana 1997–2002.
Monipuolinen kielentutkija (mm. sosiolingvistiikan, kielipolitiikan aloilla) sekä pitkäaikainen Kotimaisten kielten keskuksen johtaja kirjoitti vuoden 1997 Virittäjässä näin:
”Kun kieliyhteisössä on runsaasti erilaisia puhumisen ja kirjoittamisen tapoja, se on vähemmän haavoittuva kuin harvojen varieteettien yhteisö. Jos kielen käyttöala ratkaisevasti kapeutuu, sen asema heikkenee. Mitä monipuolisempi suomalainen kieliyhteisö on, sitä varmemmin säilymme kielellisesti hengissä ja sitä avoimempi on suhteemme muihin kieliin.” (Virittäjä 1997: 169.)
Myöhempiä vaiheita: esitelmiä ja palkintoja
Seuran syksyiseksi traditioksi on vuosien saatossa muodostunut Graduilta, joka tunnetaan myös nykyisin nimityksellä Uutta suomen kielen tutkimusta. Tutkielmaillassa erinomaisten suomen kielen maisterintutkielmien tekijät esittelevät töitään.

Elias Penttala esitelmöi maisterintutkielmansa Meemigenren resurssit : Teoreettinen katsaus meemin tekstilajiin pohjalta syksyllä 2025.
Kotikielen Seuran vuosikokouksissa on ollut tapana juhlistaa ja palkita ansiokkaiden väitöskirjojen, artikkeleiden ja maisterintutkielmien tekijöitä.

Vuoden 2023 vuosikokouksessa palkittiin väitöskirjoistaan palkittiin Gaïdig Dubois ja Kaisla Kaheinen, artikkeleistaan Taina Mylläri, Helena Nurmikari sekä Riku Erkkilä. Gradupalkinnon sai Marika Honkanen. Kuvassa vasemmalta oikealle: Dubois, Honkanen, Kaheinen, Mylläri, Nurmikari sekä Erkkilä.
(Kuvasta puuttuvat väitöskirjapalkitut Lotta Aarikka ja Markus Juutinen sekä artikkeleistaan palkitut Kirsi Leskinen ja Maria Sarhemaa.)

Vuoden 2025 vuosikokouksessa palkittiin vuonna 2024 valmistuneiden fennististen väitöskirjojen tekijöitä. Palkinnon saivat vasemmalta oikealle Idastiina Valtasalmi, Kirsi Leskinen, Leea Lakka, Suvi Kaikkonen sekä Veera Hatakka.
Nykypäivää historiaa kunnioittaen: Lauri Kettunen -juhlaseminaari ja Nimikioski

Syyskuussa 2025 järjestettiin kielentutkija Lauri Kettusen 140-vuotisjuhlaseminaari. Kuvassa professori Riho Grünthal esitelmöi otsikolla Kettunen aatteen ja tieteen asialla.
Tammikuussa 2026 Kotikielen Seura ja ainejärjestö Siula ottivat osaa Tieteiden yöhön järjestämällä Nimikioski-työpajan, jossa palattiin muun muassa takaisin vuoteen 1906 ja sukunimien suomalaistamisen pariin. Historian rinnalla työpajassa pohdittiin myös robotti-imureiden ja pehmolelujen nimiä ja merkityksiä.

Suomen kielen opiskelija Tarmo Sorsa pitämässä Sukunimien suomalaistamistoimistoa pystyssä.

Työpajan järjestäjien pehmoleluja nimineen ja nimeämisperusteineen!
Seuran historiaa Virittäjässä
Heikki Paunonen: Kotikielen Seura 1876-1976 (ilm. Virittäjässä 3/1976)
Hanna Lappalainen ja Mari Siiroinen: Kotikielen Seura sata vuotta sitten (ilm. Virittäjässä 4/1999)
Taija Nieminen ja Toni Suutari: Kätköistä kaivettua [arkistoasiaa] (ilm. Virittäjässä 4/2001)
Tutustu myös vuosikertomuksiimme Tietoa Kotikielen Seurasta -sivulla.