 |
|
|
Päivitetty 13.6.2003 – Palautteet |
Virittäjä–lehti > Ohjeet > Lähdeluettelon laatiminen: esimerkkejä Hakulinen, Auli – Karlsson, Fred 1979: Nykysuomen lauseoppia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 350. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Lehikoinen, Laila 1994: Suomea ennen ja nyt. Suomen kielen kehitys ja vaihtelu. Helsinki: Finn Lectura. Manninen, Ilmari 1929: Soome sugu rahvaste etnograafia. Tartu: Loodus. 1. Monografioiden lähteessä ilmoitetaan tekijän nimi kapiteeleilla (eli pienen kirjaimen kokoisilla isoilla kirjaimilla), joiden alkukirjaimet ovat isot; pelkkiä isoja kirjaimia ei pidä käyttää. Mikäli tekijöitä on useampi kuin yksi, nimet erotetaan lyhyellä ajatusviivalla. 2. Ilmoitetaan teoksen julkaisuvuosi. Mikäli kysymyksessä on esimerkiksi näköispainos, jonka julkaisuvuosi on eri kuin teoksen alkuperäinen ilmestymisvuosi, alkuperäinen vuosi merkitään hakasulkeisiin. 3. Ilmoitetaan teoksen nimi kursivoituna. Jos nimi rakentuu otsikosta ja alaotsikosta, osien väliin merkitään se välimerkki, joka alkuperäisessäkin teoksessa on. Jos nimen eri osien välillä ei ole välimerkkiä, siihen merkitään piste. (Ks. myös kohtaa »vieraskieliset teokset».) 4. Laitos ilmoitetaan, jos siihen on tehty muutoksia. 5. Jos teos kuuluu johonkin julkaisusarjaan, ilmoitetaan sen nimi. 6. Kustantajan toimipaikoista ilmoitetaan ensimmäinen sillä kielellä, jolla se on teoksessa annettu. 7. Ilmoitetaan kustantajan nimi. Siitä ei käytetä lyhennettä, vaan se kirjoitetaan kokonaan (poikkeus: WSOY). Painamattomat opinnäytteet Heikkinen, Kirsi 1993: Eräiden lateraalia läheisyyttä osoittavien postpositioiden semantiikkaa. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitos. Martin, Maisa 1989: Amerikansuomen morfologiaa ja fonologiaa. Lisensiaatintyö. Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitos. 1. Ilmoitetaan tekijän nimi kapiteeleilla (eli pienen kirjaimen kokoisilla isoilla kirjaimilla), joiden alkukirjaimet ovat isot; pelkkiä isoja kirjaimia ei pidä käyttää. 2. Ilmoitetaan opinnäytteen julkaisuvuosi. 3. Ilmoitetaan opinnäytteen nimi kursivoituna. Jos nimi on kaksiosainen, eri osien väliin merkitään se välimerkki, joka alkuperäisessäkin teoksessa on. Jos nimen eri osien välillä ei ole välimerkkiä, siihen merkitään piste. (Ks. myös kohtaa »vieraskieliset teokset»). 4. Ilmoitetaan opinnäytteen laatu, esim. pro gradu -tutkielma, lisensiaatintyö, tohtorinväitöskirja. 5. Ilmoitetaan opinnäytteen säilytyspaikka. Alhman, Erik 1933: Adverbeista. – Virittäjä 37 s. 137–159. Närhi, Eeva Maria 1985: Kaavanimistön suunnittelu. – Kielikello 2 s. 3–6. Paikkala, Sirkka 2000: Nimistönsuunnittelu kunnissa. – Sirkka Paikkala (toim.), Kaavanimien hätäkaste. Nimistönsuunnittelu kunnissa 1999 s. 7–57. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja nro 113. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomen kuntaliitto. 1. Ilmoitetaan tekijän nimi kapiteeleilla (eli pienen kirjaimen kokoisilla isoilla kirjaimilla), joiden alkukirjaimet ovat isot; pelkkiä isoja kirjaimia ei pidä käyttää. Mikäli tekijöitä on useampi kuin yksi, heidän nimensä erotetaan toisistaan lyhyellä ajatusviivalla. 2. Ilmoitetaan teoksen julkaisuvuosi. 3. Ilmoitetaan artikkelin nimi. 4. Jos kysymyksessä on kokoomateos, sen toimittajan nimi ilmoitetaan ja erotetaan artikkelin nimestä lyhyellä ajatusviivalla. Toimittajan etunimi kirjoitetaan ensin. Mikäli toimittajia on useampi kuin yksi, heidän nimensä erotetaan toisistaan pilkulla; kahden viimeisen nimen väliin pannaan kuitenkin &-merkki. Nimen jälkeen merkitään sulkeisiin lyhenne toim. aina suomeksi. 5. Ilmoitetaan kokoomateoksen nimi. Se kursivoidaan. Jos teoksen nimi on kaksiosainen, eri osien väliin merkitään se välimerkki, joka alkuperäisessä teoksessakin on. Jos nimen eri osien välillä ei ole välimerkkiä, siihen merkitään piste. (Ks. myös kohtaa »vieraskieliset teokset».) Jos kysymyksessä on lehti, sen nimi kursivoidaan ja erotetaan artikkelin nimestä lyhyellä ajatusviivalla. 6. Lehden nimen jälkeen ilmoitetaan sen vuosikerta tai numero. 7. Sekä kokoomateoksen nimen että lehden nimen ja vuosikerran jälkeen ilmoitetaan artikkelin sivunumerot. Niitä ei eroteta pilkulla kokoomateoksen nimestä eikä lehden nimestä ja vuosikerrasta. 8. Ilmoitetaan kustantajan toimipaikoista ensimmäinen sillä kielellä, jolla se on teoksessa annettu. 9. Ilmoitetaan kustantajan nimi. Siitä ei käytetä lyhennettä, vaan se kirjoitetaan kokonaisena (poikkeus: WSOY). Vieraskieliset teokset Couper-Cuhlen, Elizabeth 1992: Contextualizing discourse: the prosody of interactive repair. – Peter Auer & Aldo di Luzio (toim.), The contextualization of language s. 337–364. Amsterdam: John Benjamins. Ikola, Osmo 1961: Das Referat in der Finnischen Sprache. Syntaktisch-stilistische Untersuchungen. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia B 121. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia. Reiss, Katharina – Vermeer, Hans J. 1984: Grundlegung einer allgemeinen Translationstheorie. Linguistische Arbeiten 147. Tübingen: Max Niemeyer Verlag. Vieraskielisen teoksen tiedot merkitään niin kuin suomenkielistenkin teosten (ks. kohdat »monografiat», »painamattomat opinnäytteet» ja »artikkelit»). Teoksen nimi kirjoitetaan kyseisen kielen konventioiden mukaisesti. Englanninkielisten teosten nimet kirjoitetaan alkukirjainta lukuun ottamatta kuitenkin pienillä kirjaimilla. Isoja alkukirjaimia käytetään silti sanoissa, joihin muutenkin kuuluu iso alkukirjain (esim. erisnimissä ja kielten nimissä). Jos vieraskielisen teoksen nimi muodostuu otsikosta ja alaotsikosta, niiden välille merkitään kaksoispiste, jonka jälkeen kirjoitetaan iso alkukirjain. Lähteiden selitykset (kuten toim., s.) annetaan suomeksi. Kustantajan toimipaikka sen sijaan ilmoitetaan sillä kielellä, millä se on teoksessa annettu (Berlin, London, Stockholm, Tartu). Teokset, jotka on tehnyt laaja toimituskunta (esim. sanakirjat) tai joiden kirjoittaja ei ole tiedossa Nykysuomen sanakirja. Helsinki: WSOY 1951–1961. Missale Aboense, secundum ordinem fratrum praedicatorum (1488). Näköispainos. Toimittanut Martti Parvio. Porvoo: Suomen Kirkkohistoriallinen Seura 1971. Suomen kielen perussanakirja. Helsinki: Valtion painatuskeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1990–1994. 1. Ilmoitetaan teoksen nimi, joka kursivoidaan. Jos teoksen nimi on kaksiosainen, eri osien väliin merkitään se välimerkki, joka alkuperäisessä teoksessakin on. Jos nimen eri osien välillä ei ole välimerkkiä, siihen merkitään piste. (Ks. myös kohtaa »vieraskieliset teokset».) 2. Jos teoksesta on erikoistietoja (esim. jos se on näköispainos), ne ilmoitetaan teoksen nimen jälkeen. 3. Jos teoksella on toimittaja, se ilmoitetaan sanan toimittanut-jälkeen. 4. Ilmoitetaan kustantajan toimipaikoista ensimmäinen. 5. Ilmoitetaan kustantajan nimi. Siitä ei käytetä lyhennettä, vaan se kirjoitetaan kokonaisena (poikkeus: WSOY). 6. Kustantajan jälkeen ilmoitetaan teoksen julkaisuvuosi tai -vuodet. Lönnr. = Elias Lönnrot: Suomalais-Ruotsalainen sanakirja. Helsinki 1874–1880. SMSA = Suomen murteiden sana-arkisto. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. SSA 1 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 1 A–K. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1992. Jos lähteeseen on tekstissä (tai lähdeluettelossa) viitattu lyhenteellä, lyhenne selitetään lähdeluettelossa oikean kirjaimen kohdalla. Child language bulletin 21:2. November 2001. – http://iascl-www.uia.ac.be 15.3.2002. Verkossa ilmestyneen kirjoituksen tiedot merkitään soveltuvilta osin niin kuin monografioissa ja artikkeleissa. Verkkosivun osoite aloitetaan pienellä kirjaimella. Osoitteen perään kirjoitetaan päivämäärä, jona lähde on Internetistä saatu. Aakkostettuja esimerkkejä Alhman, Erik 1933: Adverbeista. – Virittäjä 37 s. 137–159. Bybee, Joan L. 1985: Morphology: A study of the relation between meaning and form. Typological studies in language 9. Amsterdam: John Benjamins. Child language bulletin 21:2. November 2001. – http://iascl-www.uia.ac.be 15.3.2002. Couper–Cuhlen, Elizabeth 1992: Contextualizing discourse: the prosody of interactive repair. – Peter Auer & Aldo di Luzio (toim.), The contextualization of language s. 337–364. Amsterdam: John Benjamins. Hakulinen, Auli – Karlsson, Fred 1979: Nykysuomen lauseoppia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 350. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Heikkinen, Kirsi 1993: Eräiden lateraalia läheisyyttä osoittavien postpositioiden semantiikkaa. Pro gradu -tutkielma. Oulun yliopiston suomen ja saamen kielen laitos. Heinonen, Ari 1998: Sanomalehdistö ja internet. – http://www.uta.fi/jourtutkimus/raportit/slyht.html 10.10.1999. Ikola, Osmo 1961: Das Referat in der Finnischen Sprache. Syntaktisch-stilistische Untersuchungen. Suomalaisen tiedeakatemian toimituksia B 121. Helsinki: Suomalainen tiedeakatemia. Lönnr. = Elias Lönnrot: Suomalais-Ruotsalainen sanakirja. Helsinki 1874–1880. Martin, Maisa 1989: Amerikansuomen morfologiaa ja fonologiaa. Lisensiaatintyö. Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitos. Missale Aboense, secundum ordinem fratrum praedicatorum (1488). Näköispainos. Toimittanut Martti Parvio. Porvoo: Suomen Kirkkohistoriallinen Seura 1971. Nykysuomen sanakirja. Helsinki: WSOY 1951–1961. Närhi, Eeva Maria 1985: Kaavanimistön suunnittelu. – Kielikello 2 s. 3–6. Paikkala, Sirkka 2000: Nimistönsuunnittelu kunnissa. – Sirkka Paikkala (toim.), Kaavanimien hätäkaste. Nimistönsuunnittelu kunnissa 1999 s. 7–57. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja nro 113. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomen kuntaliitto. Reiss, Katharina – Vermeer, Hans J. 1984: Grundlegung einer allgemeinen Translationstheorie. Linguistische Arbeiten 147. Tübingen: Max Niemeyer Verlag. SMSA = Suomen murteiden sana-arkisto. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. SSA 1 = Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja. 1 A–K. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1992. Suomen kielen perussanakirja. Helsinki: Valtion painatuskeskus ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 1990–1994.
Vilkuna, Maria 1996:
Suomen lauseopin perusteet. Kotimaisten kielten
tutkimuskeskuksen julkaisuja 90. Helsinki: Edita. |
