Virittäjä 1/1997

Suunvuoro

Kotikielen Seuran vuosipäivänä 14. maaliskuuta Helsingin yliopistossa vietettiin unohtumaton juhla satavuotiaan Virittäjän ja samalla suomen kielen tutkimuksen, opetuksen, käytön ja elämän kunniaksi. Kiitämme kaikkia tapahtuman valmistelijoita, juhlavieraita ja muita lehteämme muistaneita. Toinen sata alkoi hienoissa tunnelmissa!

Samana päivänä ilmestyi Virittäjän satavuotishakemisto sekä nelisataasivuisena juhlakirjana että www-kotisivullamme jatkuvasti päivitettävänä verkkoversiona. Toimituksen lisäksi teosta on ollut laatimassa iso joukko Virittäjän ystäviä. Terveiset jokaiselle heistä! Sopivaa julkaisumuotoa jäi vielä odottamaan Virittäjissä käsiteltyjen sanojen mittava luettelo, jonka Jarmo Alatalo on koonnut ja muokannut atk-tiedostoksi. Sellaisena se on tietenkin jo nyt tarvitsijoiden käytettävissä.

Juhlan kunniaksi Kaisu Juusela oli valmistanut yliopistolle Virittäjän satavuotisesta historiasta näyttelyn – itse asiassa laajan ja kiehtovan historiikin, joka ehdottomasti vaatii myös julkaisemista. Näyttelyn aineisto on suurimmalta osin peräisin Kotikielen Seuran kodittomasta arkistosta. Kuten Juusela toteaa, tämä ainutlaatuinen arkisto pitäisi nopeasti saada asianmukaisiin tiloihin järjestettäväksi ja täydennettäväksi.

Puolet Virittäjän toimitusneuvoston jäsenistä on nyt päässyt hetkeksi hengähtämään, niin kuin Kotikielen Seurassa kolme vuotta sitten sovittiin. Suuret kiitokset Riitta Korhoselle, Tapani Lehtiselle, Pirkko Nuolijärvelle, Päivi Rintalalle, Alpo Räisäselle, Pauli Saukkoselle, Susanna Shorelle, Tuomo Tuomelle, Kalevi Wiikille ja Maria Vilkunalle lehden hyväksi tehdystä työstä. Lämmin kiitos myös Heikki Paunoselle innostuksesta, kannustuksesta ja uusista ideoista toimitusneuvoston puheenjohtajana. Samalla toivotamme tervetulleiksi uudet jäsenet ja puheenjohtajan, Kotikielen Seuran esimiehenä aloittaneen Pirkko Nuolijärven.

Virittäjä syntyi sata vuotta sitten osana suurta kansallista projektia, suomalaisen kansakunnan synnyttämistä. Kansakunnan olennainen symboli oli suomen kieli, jonka historiasta etsittiin omaa identiteettiä ja jota toisaalta kehiteltiin eurooppalaiseksi kulttuurikieleksi. Kotikielen Seura oli tuon kansallisen aktivismin keskeisiä toimintapaikkoja.

Kuten tiedämme, työ johti tuloksiin. Tänä vuonna Suomi valtiona täyttää 80 vuotta. Kalevalanpäivän aattona Suomen Kulttuurirahasto julkisti juhlavuoden kunniaksi kulttuuripoliittisen suurprojektin. Inarinsaamen kieli elvytetään. Näin Suomessa kirjoitetaan uudenlaista kansallista historiaa.

Inarinsaame on Suomen alkuperäiskielistä uhanalaisimpia. Puhujia ei ole monta sataa. Äidinkielensä pelastamiseksi he perustivat kymmenen vuotta sitten Anaraskiela servi -seuran, joka toteuttaa nyt Kulttuurirahaston tuen turvin inarinsaamen kielipesähankkeen. Kotikielen Seura onnittelee saamelaista sisarseuraansa!

LEA LAITINEN